Suomalaisen varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen kentälle on perustettu viimeisen kymmenen vuoden kuluessa lisääntyvällä trendillä lähiluonnossa toimivia ryhmiä, joista tässä käytän tässä yhteydessä nimitystä ”metsäryhmä- toiminta”. Etelä-Karjalan Allergia- ja Ympäristöinstituutin (2015) kyselyn perusteella 16 prosentissa päiväkodeista on nykyisin luontoryhmä ja/tai ohjattua luontotoimintaa. Yhteinen tekijä näille ryhmille on toiminta lähiluonnossa ”säällä kuin säällä”. (Parikka-Nihti, Suomela 2014). Lapset viettävät suuren osan päiväkoti- tai esikoulupäivää luonnontilaisessa ympäristössä. (Saarinen, Jantunen 2014).
Metsäryhmä- toimintaan kuuluu lähtökohtaisesti henkilöstön sitoutuminen lähiluonnossa toimintaan ympäri vuoden säällä kuin säällä. Useasti kummeksutaan mm. ulkoilua, kun pakkasta on enemmän kuin -10 °C. Toki pakkasella on huomioitava lapsen fyysinen kunto ja ikä. Kovalla pakkasella on liikuttava – rattaissa istuen ei pitkään pärjää. Henkilöstön on siis arvioitava lähiluonnossa oltava aika, toiminta ja lasten jaksaminen. Pohdittaessa oman metsäryhmän perustamista on toivottavaa, että koko päiväkodin henkilöstö sitoutuu kestävän elämäntavan ja ympäristökasvatuksen teemoihin. Mikäli päiväkodilta vain yksi ryhmä on ns metsäryhmä, vaatii tämä muiden ryhmien täydellisen tuen ja kannustuksen – metsäryhmän henkilöstöhän ei ole aina ja kaiken aikaa tavattavissa juuri päiväkodilla.
Lähtökohtaisesti on syytä käydä keskustelua siitä, miten metsäryhmän toiminta vaikuttaa muun päiväkodin toimintaan. Miten mm. mahdollistetaan työvuorollisesti henkilöstön läsnäolo, kun lähdetään liikkeelle. Seuraavaksi on hyvä keskittyä ryhmän ympäristön valintaan ja päätettävä mahdollisista kiinteistä rakennelmista metsäryhmän oppimis- ja toimintaympäristöön. Lisäksi on pohdittava millainen päiväjärjestys metsäryhmällä on, miten turvataan varusteet, huolehditaan turvallisuudesta ja tiedotetaan vanhemmille.
Säävaihteluihin tuo helpotusta jokin lapsiryhmälle osoitettu lämmitettävä tukikohta. Erilaiset kodat ovatkin saaneet suosiota viime vuosina lapsiryhmien toiminnan tukikohtina. Hämeenlinnassa toimi parhaana vuonna yhdeksän ns. kotaryhmää / metsäryhmää. Vastaavalla ideologialla toimivia ryhmiä on perustettu sittemmin ainakin Tammelaan, Mäntsälään, Turkuun, Raisioon, Helsinkiin ja uusin lienee Porvooseen. Lisäksi on muistettava, että Suomen Ladun Luonnossa kotonaan päiväkodit, perhepäivähoitajat ja iltapäiväkerhot ovat toimineet työlle pioneerina jo pitkään.
Kodan lisäksi omalle lähiluontopaikalle rakennettu ulkokäymälä luo lapsille mahdollisuuden harjoitella omatoimisuutta myös perushoidon osalta. Lisäksi nykyiset kuivakäymälät ovat melko miellyttäviä jopa kovimmillakin pakkasilla.
Työssäni metsäryhmässä olen kokenut merkittäväksi lasten havaintoihin perustuvan ongelmalähtöisen työskentelyn. Tämän vuoksi ryhmän, jossa työskentelin, päivärytmi muokattiin mahdollistamaan pitkän vapaa leikki, jossa on myös aikaa juuri havainnoille ja ihmettelylle, josta uuden oppiminen voi alkaa.
Päivärytmi oli seuraava:
8.00 aamupala päiväkodilla
8.30 ulos > siirtyminen ”kodalle”
8.45 vapaa leikki, aikaa havainnoille ja ihmettelylle
10.00 tuorepala ja ”päivän pähkinä” ottaen huomioon lasten havainnot
11.30 lounas (ulkona syödessä joustava)
12 > aikaa kesken jääneille tehtäville tai leikille
13.00 siirtymä päiväkodille – lepohetki
14.00 Välipala päiväkodilla
15.30-16 ulos päiväkodin pihaan
17.15 päiväkoti menee kiinni
Lähiluonnossa toimiessa lapset eivät kaipaa valmiita leluja. Sen sijaan ja mielikuvitusleikin oheen on hyvä tarjota mahdollisuus rakentamiseen ja kädentaitojen vahvistamiseen eri työkaluja käyttämällä. Lapsen ikä ja taitotaso huomioiden lapsille tulee tarjota mahdollisuus naulaamiseen, sahaamiseen ja veistotöihin. Majan rakentaminen yhteistyössä aikuisten ja lasten kanssa opettaa karkea- ja hienomotoriset taitoja (kehon käyttö, voima, silmän – käden yhteistyö, solmiminen, veisto jne.), avaruudellista (spatiaalinen) hahmotuskykyä, matemaattisia taitoja (järjestykseen asettaminen, vertailu, mittaaminen, jopa laskutehtävät) ja ongelmanratkaisutaitoja. Yhteistyön kautta harjoitellaan ja ylläpidetään sosiaalisia taitoja (vuorovaikutus, ryhmätyöskentelytaidot). Näiden lisäksi lapsella on mahdollisuus antaa luovuuden päästä valloilleen – vain mielikuvitus on rajana.
Omassa työssäni lapsilla oli mahdollisuus käyttää työkaluja melko vapaasti. Kuivakäymälän seinässä oli ”työkaluseinä”, josta lapset hakivat työkaluja ja jonne työkalut tuli työn lopuksi palauttaa.
Mikäli on mahdollisuus perustaa täysin uusi ryhmä ja saada tätä varten rahoitusta kannattaa hankkia ryhmälle ainakin seuraavia materiaaleja:
- Aikuisten käyttöön rinkka
- Ruokailuvälineet eli ruoka- ja juomakuksat sekä haarukka, veitsi ja lusikka
- Erilaisia naruja ja köysiä rakenteluun, solmujen harjoitteluun ja tasapainoratoja varten
- Työkaluja: kestäviä lapioita, vasaroita, sahoja, pihtejä, lasten puukkoja (huomioiden sormisuoja) jne.
- Piirtämis- ja kirjoitusalustat (säänkestäviä)
- Istuinalustoja
- Ensiapuvälineet
- Luuppeja ja mahdollisuuksien mukaan muita tutkimusvälineitä
- Kamera tai I-pad
- Digimikroskooppi
- Lisäksi mahdollisuuksien mukaan henkilöstölle työvaatetus ja lapsille reput lainakäyttöön
Lapsen reppuun kannattaa vanhemmilta pyytää muovipussiin pakattuna vaihtovaatekerta, useammat käsineet ja sukat. Periaatteessa suomalaisten lasten ulkoiluvaatetus kurahousuineen ja saappaineen on riittävä ajatellen myös metsäryhmä- toimintaa.
